Savilaastia voidaan sille soveltuvissa kohteissa käyttää muun muassa seinien sisä- ja ulkopintojen rappaukseen, sisäkattojen rappaukseen, lattioiden pinnoitukseen sekä poltettujen ja polttamattomien savitiilien ja -harkkojen muuraukseen. Savilaastilla voidaan tehdä myös pohjarappaus kalkkilaastilla tehtävälle pintarappaukselle. Savirappaus mm. tasaa huoneilman kosteutta ja lämpötilan vaihtelua, vaikuttaa huoneen akustisiin ominaisuuksiin ja lisää paloturvallisuutta. Savirappausta on tehty mm. massiivisavi-, kevytsavi-, olkipaali-, ruokomatto- ja hirsipinnoille sekä puukuitulevyille.
Laastikoostumuksen valinnan sekä oikeat sekoitussuhteet ja työtavat voi oppia kunnolla harjoittelun ja kokemuksen kautta. Käytettäviin työmenetelmiin ja -välineisiin vaikuttaa pohjan lisäksi myös rappauksen paksuus ja se millaista lopputulosta tavoitellaan. Seuraavissa tekstikappaleissa on kerrottu muutamia yleisimpiä toteutustapoja. Näiden avulla pääset suunnittelussa alkuun ja saat vastauksia yleisimpiin kysymyksiin.
Savirappauksiin voi tehdä laastin itse tai käyttää valmiita kaupallisia laasteja. Kaupallisen savilaastin raaka-aineet sekoitetaan kuivina tai maakosteina tuotantolaitoksessa. Rappauslaastia voidaan levittää lastalla tai ruiskuttaa tavanomaisen rappauksen tyyliin työmaakoneilla. (Rauch, 2013; Westermarck & Vinha, 2023, p. 14). Yksinkertaisimmillaan laastin voi tehdä savesta ja hiekasta. Laastissa savi toimii sidosaineena. Hiekan lisäksi täyteaineena voi käyttää erilaisia kuituaineksia. Kuituaines voi olla esimerkiksi olkisilppua, pellavakuitua tai puukuitua. Nykyisin pohjarappauksissa käytetään usein myös esimerkiksi eläinten kuivikkeeksi myytävää kuituhamppua, joka on sopivan kokoista suoraan laastiin lisättäväksi. Laastissa käytettävän hiekan sopiva raekoko on noin kolmasosa rapattavan kerroksen paksuudesta. Käyttötarkoitus kuitenkin ratkaisee aina savilaastiin valittavan koostumuksen. Jos käyttää itse maasta kaivettua savea, kannattaa käyttää hetki aikaa kyseisen saven ominaisuuksien selvittämiseen esimerkiksi testirappausten avulla. Näin on mahdollista selvittää mikä on sopiva täyteaineiden määrä eli paljonko hiekkaa tai kuitua suhteessa saven määrään.
Rapattavan alustan liitoksiin ja pohjamateriaalin vaihtumiskohtiin rappaukseen tulee yleensä halkeamia, mikäli liitoskohtia ei varmisteta. Tästä esimerkkinä on puupaneeli- tai hirsiseinä. Materiaalin eläessä mm. vuodenaikojen kosteusvaihtelun mukaan, halkeamat tulevat paneelien ja hirsien saumakohtiin. Toinen esimerkki on puukuitulevy ja sen saumakohdat. Halkeamat voidaan estää esimerkiksi rappausverkkojen avulla. Jos rappausverkkoa ei halua käyttää (esim. perinnerakentamiseen ja rakennuksen historiaan liittyvistä syistä), halkeamia voi vähentää lisäämällä laastiin erilaisia ja eripituisia kuituja. Nykyisin rappausverkkona sisätiloissa käytetään yleisimmin juuttiverkkoa tai lasikuituverkkoa. Näistä verkoista pienisilmäinen verkko ei sovellu savirappauksiin. Rappausverkko hierretään viimeistelypintaa alempaan laastikerrokseen. Verkottaa voi koko seinän tai pelkästään sauma- ja liitoskohdat. Myös ruokomattoa voi käyttää rappausalustana seinä- ja kattopinnoissa.
Ennen rappauksen aloittamista tulee varmistaa, että pinnassa on sopiva tartunta savilaastille. Maalatuissa (etenkin muovimaalit) pinnoissa tartunta on heikompi. Monet puukuitulevyt ovat sellaisenaan erinomaisia alustoja “hengittäviin” seinärakenteisiin. Kipsilevyyn rappausalustana on hyvä suhtautua varauksella sen heikon kosteudensietokyvyn vuoksi. Alustan tartuntaa voi parantaa esimerkiksi tartuntamaalilla tai sementtipohjaisella laastilla jos sellaista haluaa käyttää.
Jos rappaus tulee suoraan hirsiseinään, pintojen tartunnan parantamiseen on eri vaihtoehtoja. Yksi perinteinen menetelmä on hirren pintaan “kynsien” eli pienten lovien tekeminen. Vaihtoehtoisesti tartuntaa voidaan parantaa kiinnittämällä pintaan metallinen verkko tai puurimoitus. Verkko tai rimotus ehkäisee myös halkeamien syntymisen rappaukseen. Mikäli rapattava pinta on paksu, on hirsien pintaan voitu kiinnittää myös tappeja tartunnaksi. Tätä menetelmää on käytetty lähinnä ulkoseinien rappauksissa. Hirsiseinien rappaamisesta löytyy muutamia käytännön esimerkkejä ja ohjeita esimerkiksi Savi ry:n Pääskynen lehdistä: Pääskynen 7/01, Pääskynen 9/02
Jos sisäseinissä on tarvetta parantaa lämmöneristystä, eristystä lisäävä ja rappaukseen sopiva vaihtoehto on huokolevy tai muutaman sentin paksuinen ruokolevy. Hirsiseinissä seinän ilmatiiveyttä voi parantaa täyttämällä hirsien välit kuitupitoisella savimassalla ennen eristävän materiaalin tai pintarappauksen asentamista. Muita tyypillisiä rappausalustoja ovat mm. tiiviiksi täytetyt olkieristeiset seinät kuten olkielementit tai muuratut seinät.
Hirsiseinien ilmatiiveyttä voi parantaa täyttämällä hirsien välit kuitupitoisella savimassalla.
Mikäli rappauksen pintaan tulee kuivumisen yhteydessä halkeamia, syynä voi olla jokin seuraavista:
Kaupallisilla tai itsesävytetyillä pintalaasteilla voi seinäpintaan saada monia kauniita sävyjä. Savirappauksen voi halutessaan viimeistellä esimerkiksi savimaalilla tai muilla hengittävillä luonnonmukaisilla pintakäsittelyaineilla. Rappauksista ylellisempi versio on stucco lustro, jossa hienojakoisen laastin pinta on työstetty kiiltäväksi. Puhekielessä kiiltävästä savipinnan viimeistelystä käytetään usein nimitystä savi-stucco, joka tosin tarkasti käännettynä tarkoittaa mitä tahansa savirappausta (stucco = rappaus, lustro = kiiltävä). Lisätietoa mm. laastien sävyttämisestä ja maalien valmistuksesta löytyy esimerkiksi Kotimaalarin käsikirjasta.
Kategoria: Savi rakennusmateriaalina