Savi on tuhansia vuosia vanha materiaali ja sillä on rakennusmateriaalina paikkansa myös suomalaisessa rakentamisessa. Suurin rooli sillä on kuitenkin ollut lämpimän ilmaston alueella, jossa savirakentaminen on tunnettu rakennusmenetelmänä jo noin 9000 vuoden ajan. (Hall et al., 2012, pp. 307–323; Reddy, 2022, pp. 3–14) Minke? Suomessa on käytetty termiä savirakentaminen, kun puhutaan rakentamisesta, jonka sideaineena toimii savi ja runkoaineena on eri sekoitus maalajitteita, kuten silttiä, hiekkaa, soraa ja kiviä sekä orgaanisia kuituja ja lisäaineita. Näitä mineraaliaineksia voi olla yhtä tai useampaa ja niiden määrä voi vaihdella. Savirakentamisen yhteydessä on käytetty eri aikakausina eri termistöä puhuttaessa perinteisestä tai teollisesta savirakentamisesta. Tätä termistöä avataan tämän osion lopussa.
Historia: Ensimmäiset savirakennukset ovat Lähi-idän alueelta ja yleensä rakennettu polttamattomista savitiilistä tai massiivisavirakenteisena iskossavesta. Savea käytettiin myös Euroopassa pronssikaudella ja keskiajalla. [(Hall et al., 2012, pp. 307–323; Reddy, 2022, pp. 3–14)] Ranskassa on 300 vuotta vanhoja savirakennuksia, jotka ovat edelleen asuttuja. (Minke, 2013, pp. 9–12) Teollistumisen alkaessa savirakentamista alettiin pitää vanhanaikaisena ja alkeellisena. Sen kysyntä kasvoi aina, kun oli tarvetta halvalle ja helposti työstettävälle rakennusmateriaalille, kuten ensimmäisen ja toisen maailmansodan jälkeen, erityisesti Saksassa. (Rauch, 2013) Tämän siivittämänä Saksaan alkoi rakentua tuhansia savirakennuksia maaseudulle ja samalla alkoi kehitystyö savi- ja raakamaarakentamisen määräysten laatimiselle. (Volhard et al., 1994, s. 18) Saksa onkin edelleen yksi Euroopan johtavia maita modernissa raakamaarakentamisessa.
Mikäli saven joukkoon tarvittiin hiekkaa, sekoittaminen tehtiin hevosen pyörittämällä “saviraanalla”. Hevosten on saatettu antaa sotkea savimassaa myös suoraan jaloillaan.
Kylmä ja kostea ilmasto, sekä lyhyt kesä ovat aina vaikuttaneet rakentamiseen Suomessa, mutta erityisesti se näkyi savirakentamisen kohdalla, sillä savirakennusten rakentaminen täytyi aloittaa keväällä, jotta seinät ehtisivät kuivua kunnolla kesän aikana. Mikäli kosteat saviseinät olisivat altistuneet pakkasille, siitä olisi voinut seurata seinien rapautumista. Kuiville seinille pakkanen ei enää aiheuttanut harmeja. Tiedetään myös, että seinien kuivumista on yritetty nopeuttaa polttamalla nuotioita seinien vierellä. Tulen punerruttamia seiniä onkin tavattu joissain savirakennuksissa.
Seinäpinnat rapattiin loppukesällä savilaastilla. Rappauslaasti tehtiin savesta, hiekasta ja oljettomasta hevosen- tai lehmänlannasta, yhtä suuret osat kutakin. Laastin notkistamiseksi tehtiin lantavettä lehmänlannasta. Savirakennuksia on rapattu myös kalkkilaastilla, koska sillä on hyvä säänkestävyys. Kalkkilaasti on kuitenkin osoittautunut ongelmalliseksi savirakennuksisstavuorausta on käytetty savirakennusten seinissä. [Siirretty Massiivisavi -osuudesta]
Savirakentaminen saapui Suomeen Ruotsista noin 1800-luvun alussa. Sen hyötyinä pidettiin mm. palonkestävyyttä sekä ilmatiiviyttä. Savea onkin Suomessa käytetty rakennusaineena eristämiseen, tiivistämiseen ja savilattioihin. Säilyneitä savilattiarakenteita ei kuitenkaan ole paljon jäljellä, sillä hylättynä savirakenteet palautuvat takaisin maaksi. (Vuorinen, 2009) Vanhin säilynyt rakennus on tiettävästi Ruotsinpyhtään Strömforsin ruukki (1805). (Kaila 1992, s. 56–64)
Missä savea on?: Suomessa savista maa-ainesta on runsaasti, erityisesti rannikoilla: länsi- ja lounaisrannikoilla ja Pohjanmaalla. Suomessa savista maa-ainesta on noin 25 200 km2 eli noin 8,3 % koko Suomen pinta-alasta. (Jääskeläinen, 2011.., Ranki, 2007) Savea käytetään rakentamisessa (pois lukien infrarakentaminen) Suomessa vuosittain noin 200 000 m3 (v. 2002) . Noin puolet tästä määrästä käytetään poltettujen tiilien valmistukseen ja toinen puoli kevytsoran valmistukseen. (Salonen et al., 2002, pp. 152–154) Suomessa syntyy rakentamisen sivutuotteena suuria määriä tällä hetkellä maankaatopaikoille läjitettävää savea, jota voitaisiin käyttää sekä asunto- ja julkisen rakentamisen lisäksi myös infrahankkeisiin. (GTK, 2023)
Savesta ja savirakentamisesta yleisesti: Savirakentamisen yksi lähtökohta on ollut, että savi saadaan rakennuspaikan läheltä. Rakentamisen kannalta sopivinta mahdollista savea ei välttämättä aina ole ollut lähellä saatavilla. (Wright & Thorpe, 2015). Saven laatu on silti huomioitu, jos erilaisia savilaatuja on ollut käytettävissä. Joskus savi on otettu hyvinkin läheltä, joskus tuotu taas kauempaa, esimerkiksi reellä talvella. Rakentamiseen savea kannattaa nostaa vähintään noin 40 cm syvyydestä, jolloin siinä ei ole niin paljon orgaanisia yhdisteitä, kuten pintasavessa on. (Hamard, 2017; Little & Morton, 2001; Volhard et al., 1994, p. 33) Rakennussavimateriaalin laatuun vaikuttaa useita tekijöitä, jotka määrittävät sen koostumuksen ja käyttökelpoisuuden eri rakennustarkoituksiin. Kaikki savilaadut eivät sovellu yhtä hyvin kaikkiin käyttökohteisiin. (Volhard et al., 1994, pp. 10, 29–30.) Olennaisia ominaisuuksia ovat saven savespitoisuus – eli onko se “lihavaa” (yli 50 % savea) vai “laihaa” (30–50 % savea) – sekä maa-aineksen humuspitoisuus ja runkoaineen ja saven välinen suhde. Jos nämä tekijät eivät ole tasapainossa, seurauksena voi olla esimerkiksi halkeilua kuivumisen aikana, riittämätöntä lujuutta tai liian pitkä kuivumisaika.
Saven kyky reagoida veden kanssa mahdollistaa sen palauttamisen takaisin työstettävään muotoon, jos rakennus halutaan esimerkiksi purkaa ja uusiokäyttää. Toisaalta se aiheuttaa myös haasteita rakentamisessa ja kosteuden kontrolloinnissa. Savirakennukset tulee suojata kosteudelta ja niiden pitää olla rakenteellisesti oikeanlaisia, sillä kuivat seinät luovat edellytykset lämmöneristyskyvylle, rakenteiden kestävyydelle, sekä miellyttävälle sisäilmalle. Suomen ilmastossa sateen ja pakkasen aiheuttama savirakenteen rapautuminen on voimakkaampaa, kuin lämpimissä ja kuivissa ilmastoissa. Sekä suoralta, että epäsuoralta, kosteudelta voidaan kuitenkin suojautua rakenteellisilla suojaustoimenpiteillä tai huolellisella materiaalien, seosten ja käsittelyn valinnalla. (LUOMURA, n.d.; Rauch, 2013; Volhard et al., 1994, pp. 97–98, 133)Historiallisesti pakkasen rapauttavaa vaikutusta on osattu myös käyttää hyväksi esimerkiksi maasta nostetun saven rakeistamisessa. lähde vanhat nettisivut
Kategoria: Savi rakennusmateriaalina